Navigaatio > Kirjat > Matkailu > Yritys > Etusivu > Matkailu

Skotlantilainen Douglas ilmestyy Balille, Ubudin kylään, joka maaliskuu. Tänä vuonna hän tuli yksin.

- Viime vuonna lastenlapset näyttivät olevan ainoa tapa saada ennakkoluuloiset amerikkalaiset appivanhemmat Indonesiaan. Mutta lapset olivat silloin liian nuoria. Ehkä ensi vuonna tulemme kahdeksi kuukaudeksi taas koko perheen kanssa, kertoi Douglas.

- Ja Skotlantiin appivanhempia ei saa kirveelläkään, totesi hopeakauppiaaksi muuttunut entinen reppumatkailija.

Douglas tulee Balille joka vuosi pelkästään hopeakorujen takia. Pelkkä kuukauden oleskelu elättää loppuvuoden elämää Glasgowissa. Lentokentällä erotessamme Douglas kertoo kantavansa 25 kiloa hopeaa käsimatkatavarana.

- Lentoyhtiö ei halunnut ottaa riskiä ja vakuuttaa tätä tavaraerää.

Douglas on valinnut viisaasti, sillä hopeaesineiden kysyntä tarjoaa mukavan elintason, ja miellyttävän kuukauden Balin paratiisisaarella.

- Nyt kun Indonesian rupiah on romahtanut, kaikki on uskomattoman halpaa. Mutta hopean hinta on täällä moninkertaistunut, kertoo Douglas.

Hopea pitää miehen kuitenkin kiireisenä koko oleskelun ajan, ja erotessamme toteamme ehkä tapaavamme jälleen vuoden kuluttua.

Balin ostosmahdollisuudet on löytänyt muutama suomalainenkin - haastattelin kerran värikkäiden balilaiskorvakorujen myyjää Joensuun torilla.

Paljon tekemistä

Douglas on sittenkin Ubudin ulkomaalaisten vähemmistö. Suurin osa tulee muutamaksi päiväksi katselemaan "Balin kulttuurikylää", mutta purkaa reppunsa ja jää asumaan viikoiksi, jopa yli kuukaudeksi.

Näistä tavallisista turisteista saattaa tulla vakituisia asukkaita. Australialainen Janet avioitui aikoinaan balilaisen miehen kanssa, kuunteli aikansa paikallisen ruokakulttuurin salaisuuksia ja lopulta perusti Ubudin suosituimpiin kuuluvan ravintolan, jossa kaikilla annoksilla on sekä makua että terveydellinen aspekti. Casa Luna auttaa myös muita asettautumaan: ilmoitustaulu on hyvä tietolähde.

Toinen australialainen rouva ylläpitää konsulttitoimistoa, missä voi printata kirjeet, lähettää sähköpostia tai ostaa kokonaisen talon. Ubudin tärkeimmällä kadulla (Monkey Forest Road) on myös suomalaisväriä, sillä suomalainen Jukka vetää kadun eteläpäässä omaa ravintolaa, ja Gayatri-ravintolan isäntä puhuu melkein täydellistä suomea. Kirjahyllyn parikymmentä romaania tutulla ugrilaiskielellä selittyvät entisellä, suomalaisella vaimolla, joka nyt on palannut kotimaahansa.

Internet ja sähköpostipalvelut ilmestyivät Ubudiin vasta 1996, mutta nyt palvelua tarjoaa jo puolitusinaa yritystä. Ensimmäinen niistä oli Roda's, joka edelleen surffailee olkikattoisessa savimajassa!

Ubudin menestystarina

Kylän tarina alkoi parikymmentä vuotta sitten kaukoviisaan turistitoimiston päätöksestä: Ubud tulee välttämään turistikeskusten rappion ja virheet. Satunnaisille kulkijoille tarjottiin opaskarttaa, jossa oli pikkutarkkoja ohjeita pukeutumisesta ja käytöstavoista. Samalla edistettiin kulttuuritarjontaa: perinteisiä balilaisia tansseja ja taidegallerioita. Kylän ympäristössä asuville sadoille taiteilijoille alkoi tulla asiakkaita.

Menestys oli valtava. Nyt jo yli 200 majoitusliikettä tarjoaa huonetta aamiaisella ja minkälaista: melkein jokainen huone on balilaisella kotipihalla kukkien ja temppelien välissä, monista avautuu riisipeltomaisema tai jokinäkymä. Itse olen asustanut pienessä talossa, jonka vuorokausimaksu oli vuoden 1998 huhtikuussa vain 10 mk aamiaisineen.

Joka ilta voi valita kolmesta klassisesta tanssiesityksestä. Puolentoista tunnin spektaakkeli maksaa nykyään 10 mk. Ilmaisista ihmeistä saa nauttia usein: milloin puolet kylästä marssii pääkadulla matkalla hindutemppeliin, mukanaan muutama lohikäärme ja erinäköisiä soittimia, milloin järjestetään värikkäät hautajaiset. Kerran kaupan vaatetelineet siirrettiin syrjään ja turistikadun varrella uhrattiin viisi valtavaa sikaa seuraavan päivän häiden kunniaksi. Kerran Ubudin apinametsän temppelillä järjestettiin kahden päivän temppelijuhlat temppelitansseineen.

Uskonto on jokapäiväinen osa balilaisten elämää. Turismi ei ole rapauttanut sitä piirunkaan vertaa. Itse asiassa juuri turistitoimisto kerää tiedot ja ilmoittaa missä hindutemppelissä tapahtuu seuraavaksi.

Ubudin taidekylä

Jos kulttuuri kukoistaa, yhtä räjähtävää on ollut kauppojen kasvu: puuveistoksia, batiikkikankaita ja eksoottisia maalauksia myydään niin paljon, että hinnat ovat romahtaneet hyvin ystävälliselle tasolle. Tavara tulee paikallisilta taiteilijoilta, joita on satoja.

Ubudin taideperinne alkoi 1930-luvulla, jolloin kylään asettautunut saksalaistaiteilija Walter Spies alkoi kehottaa kyläläisiä kohottamaan profiilia. Kasvualusta oli jo olemassa: jokainen balilainen on taiteilija ja puuta kaiverretaan ja tauluja maalataan sekä harrastuksena että kotien ja temppeleiden sisustusta varten, musiikista ja tanssista puhumattakaan.

Spiesin työtä jatkavat useat arvostetut galleriat ja taidemuseot ja kymmenet taidekaupat. Itseensä ja omaan taiteeseensa rakastunut Antonio Blanco elää edelleen omassa ateljeessaan ja esittelee mielellään alastonmaalauksiaan pientä pääsymaksua vastaan.

Nyt Ubudissa voi valita päiväohjelmaksi polkupyöräretkiä naapurikyliin tai kävelyä taiteilijan ateljeesta toiseen ja illalla upean tanssiesityksen tai jonkin yli kymmenestä elokuvaesityksestä. Leffaan pääsee astumalla ravintolaan ja herkuttelemalla pippuripihviä tai terveellisempiä kasvisaterioita alle 20 markalla. Indonesiassa elokuvia katsellaan nykyään laser-levyiltä.

Kaikesta kasvustaan huolimatta Ubud on edelleen pieni kylä: illalla on hiljaista lukuun ottamatta koirien ulvontaa ja moottoripyörien pärinää.

Älä unhoda muuta Balia

Indonesian kriisin aikana Bali on säilyttänyt ainutlaatuisen kulttuurinsa ja arkipäivän rauhansa. Sateet ovat tulleet ajallaan, ja turisteja on ollut riittävästi. Lehtien kertomista ongelmista ei Balilla ole tietoakaan.

Balia kutsutaan syystäkin paratiisisaareksi. Mutta varo turistiesitteitä: yleisimmin Suomesta saa hotellivarauksen jonnekin Kutan hiekkarannalle. Se ei ole maailman huonoin hiekkaranta, mutta -- miksi lentää kalliilla kauas pelkän merenrannan takia kun ainutlaatuinen kulttuuri odottaa tutkijaansa muutaman tunnin ajomatkan päässä.

Vältä siis hiekkarantoja ja suuntaa katseesi vuorille, kuten balilaiset itse tekevät. Tuliperäinen Balin saari on usein työntänyt laavaa ja tuhkaa kansalaistensa päälle. Tulivuorista korkein, majesteettinen Agung näkyy (Suomen) kesäkaudella usein esteettömänä, sadekausi sattuu talvikuukausille. Vuoren juurella sijaitseva Besakih on koko saaren tärkein hindutemppeli, myös turistibussien määrästä päätellen.

Baturin temppeli sijaitsee Batur-vuoren kraaterin reunalla ja on jopa Besakihiakin näyttävämpi retkikohde. Balin hindulaisuus on ainutlaatuista. Se tuli Intiasta aluksi Jaavalle missä se kukoisti jo yli tuhat vuotta sitten, mutta islam työnsi sen Balille 1400-luvulla. Vuosisatojen saatossa uskonto sai omaperäiset kasvonsa.

Jos Balin etelän turistikohteista kuljetaan pohjoisen mustahiekkaiselle Lovinan rantapaikkaan ja takaisin kahta eri reittiä, päästään näkemään lähes kaikki tunnetut balilaismaisemat järvitemppeleineen ja kraaterijärvineen. Vaikka etäisyyttä on tuskin sataa kilometriä, tiet kiemurtelevat vuoren rinnettä ylös alas ja matka kestää.

Balin itäosassa sijaitseva Tirtagangga on hyvä tukikohta, mistä käsin voi tutustua hedelmälliseen, vähemmän turistien suosimaan alueeseen. Painuimme sinne oleskelumme viimeisinä päivinä ja paikallisella bemo-pikkubussilla löysimme sen kadonneen paratiisin, Shangri-Lan, riisipenkereet, jotka luikertelivat taideteoksina kohti ikivihreän vuoren huippua.

Olimme löytäneet maailman toiseksi viimeisen paratiisin, vielä viattomien, syvästi uskonnollisten balilaisten kulttuurin, joka on ja elää kylissä mutta myös suurten kaupunkien asukkaiden sielussa. Ja jos satut löytämään sen todella viimeisen paratiisin, pidä omana tietonasi. Ehkä maailma tarvitsee yhden paratiisin ilman turisteja, sellaisen paratiisin, jota ei löydy jonkin matkanjärjestäjän esitteestä tai opaskirjan sivulta 231.

Bali Top10

Balille on kallista mennä ja aikaa ei välttämättä kannata tuhlata Kutan tai Sanurin kaltaisissa turistikeskuksissa -- hiekkarannalle pääsee lähemmäksikin. Omatoimimatkailija kiertää saaren viikossa ja viettää toisen jos kolmannenkin viikon suosikkikylässään.

Balilainen kylä. Banglin kaupungista pohjoiseen tai Ubudin ympäristössä on kyliä, joita voi kutsua kokonaistaideteoksiksi. Yöpyminen balilaisessa kodissa (homestay-majatalossa) on helppoa, halpaa ja hauskaa.

Riisiterassit. Vuokraa polkupyörä ja tutustu tuhansia vuosia vanhaan pengerrystekniikkaan (Älä aja keskellä päivää ja suojaudu auringonpaisteelta!). Vesi valuu ylhäältä alas niin nerokkaasti, että jokainen pellonkaistale saa riittävästi vettä.

Temppelijuhla. Jokainen balilainen pukeutuu temppelivarusteisiin, naiset kantavat pään päällä monikerroksista uhrausastiaa. Suurissa juhlissa on kukkotappeluja, tanssiesityksiä ja värikästä markkinatunnelmaa.

Tanssiesitys. Maailmankuulu kecak-tanssi "tsak-tsak-a-tsak" huutoineen sisältää yleensä tarinan intialaisesta Ramayana-eepoksesta. Siro legong-tanssi on silti tyypillisin kaikista Balin lukuisista tanssityyleistä. Ubudin temppelit luovat dramaattisimman näyttämön.

Ubud. Balilaisen kulttuurin kehto ja hyvien retkien lähtökohta. Useille matkailijoille viikkojen asuinpaikka.

Lovina. Pohjoisrannikon mustahiekkainen ranta. Edullista majoitusta, paljon miellyttäviä palveluja ravintoloista ja elokuvista klassiseen tanssiin.

Tirtagangga.Saaren itäosan pieni matkailijakeskus: muutama edullinen majapaikka ja paljon riisiterasseja. Hyvä lähtökohta tutustumismatkoille Itä-Balille.

Batur-vuoren kraateri. Valtavien tulivuortenpurkausten seurauksena syntynyt kraaterin reunama ja alhaalla sijaitseva järvi ovat maisemiltaan upeita. Järven rannalla voi yöpyä hyvinkin edullisesti, ja kiipeäminen äskettäin purkautuneen pienemmän kraaterin reunalle on suosittua. Kuuma ilmasto muuttuu viileäksi ja pilviseksi.

Bratan-järven temppeli. Kaikissa postikorteissa näkyvä järvitemppeli on vaatimattomampi luonnossa, mutta matka ylös vuorille on upea. Viileässä ilmastossa jaksaa kävellä kasvitieteellisille puutarhoille.

Kauppoja kauppoja kauppoja. Balille kannattaa varata satoja markkoja (kyllä, se riittää!) ostosten tekemiseen. Vertaa hintoja Ubudissa ja maantienvarsien kaupoissa: puolen metrin puuveistoksia voi saada muutamalla kympillä, eksoottisia kasvonaamioita samalla hinnalla. Mutta muista tingata sillä ensimmäinen hintapyyntö voi olla kolminkertainen! Maalaukset ovat kalliimpia mutta ajan kanssa voi kierrellä taiteilijoiden kotiateljeissa -- niitä on Ubudissa kymmeniä ellei satoja! Postitoimisto pakkaa ostokset laatikkoon ja lähettää 10 kiloa Suomeen alle 150 markalla.

Balille ja takaisin

Aurinkomatkat lentäisi suomalaisia Balille joka viikko, jos saari olisi lähempänä. Toisaalta Australiasta saapuvat tilauslennot jättävät surffaripojat ja muut bailaajat Kutalle.

Suorat lennot Euroopasta Denpasarin lentokentälle voivat olla kohtuuttoman kalliita, joten lentoon uhratut välipysähdykset ja ylimääräiset päivät saattavat alentaa hintaa sadoilla markoilla. Joskus löytyy tarjouslentoja pohjahinnoin. Tutki esimerkiksi Helsingin Sanomien sunnuntainumeron matkailusivuja.

Edullisimmat lennot voivat olla tee-se-itse yhdistelmiä: jokin tarjouslento Bangkokiin ja sieltä löytynyt alennuslento Balin kautta Australiaan tai vaihtoehtoisesti (bussimatkan jälkeen) lento Singaporesta Jakartaan (ja edelleen junalla kohti Balia).

Singaporesta saa menopaluulentoja noin 1200 markalla Balille, mutta Jakartaan menopaluulento maksaa vain 650 mk. Menopaluumatka Jakartasta Balille maksaa alle 200 mk, kun kuljetaan junalla ja bussilla.

Majoitu viisaasti

Vaikka Ubud ja monet muut majoituskeskittymät ovat jo sellaisenaan elämäntyyliltään viehättäviä, juuri majatalot antavat lähtemättömän kokemuksen. Etsi tarkkaan: alle 20 markan huoneet löytyvät aitojen balilaiskotien keskeltä: mainoskyltien vierestä astutaan portin läpi pihalle, jossa on kotitemppeli, asuintalo ja rivi vierashuoneita.

Etsi kokonaista mökkiä, josta avautuu maisema riisipelloille tai jokilaaksoon (tai majoitu ensimmäiseksi yöksi mihin sattuu ja etsi seuraavana aamupäivänä unelmien täyttymys). Muista aina tuoda joko hyönteisverkko (ellei sitä ole jo asetettu) ja/tai ruiskuta huone myrkyllä: paratiisissa viihtyvät myös pienet ystävämme.

Huoneen hintaan kuuluu yleensä aamiainen ja termospullo teetä. Hinnan saa vielä alemmaksi lupaamalla viikkojen asumista. Jos haluat maksaa yli 50 mk, valinnanvaraa löytyy jo todellisiin paratiisimaisemiin, mutta kalleimmat hotellit (lue: parhailla maisemilla) laskuttavat useita tuhansia markkoja. Tuskin kannattaa!

Liikkuminen Balilla

Balilla kulkee sekä reittibusseja että yhteistakseja. Bussit kulkevat hitaasti vuorten yli ja kulkevat harvoin. Yhteistaksit ovat pieniä pakettiautoja, jotka lähtevät liikenteeseen vasta täytyttyään. Pitkätkin matkat maksavat muutamia markkoja.

Omatoimisten kannattaa hankkia Autoliiton toimistosta Helsingistä kansainvälinen ajokortti. Sitä kysytään joskus Balilla. Moottoripyörän vuokraaminen maksoi huhtikuussa 1998 alkaen 15 mk päivässä, ja bensalitra vain 50 penniä! Autojakin vuokrataan, mutta tiet ovat kapeita.

Sateen sattuessa auto on ainoa mahdollisuus päästä eteenpäin kuivana! Hyväkuntoiset saavat polkupyörän retkillensä viidellä markalla päivässä, mutta jyrkät ylämäet tekevät pyöräilystä hikistä hommaa trooppisen auringon alla.

Viisumi

Indonesiaan pääsee milloin vain kahdeksi kuukaudeksi kerrallaan. Se jolla on paljon aikaa ja tilaisuus lentää Australiaan, tekee viisaasti jäädessään koneesta pois Balilla meno- tai paluumatkalla.

Kirjat

Bali on suhteellisen pieni saari, mutta hyvä opas auttaa löytämään kaiken oleellisen. Silti pelkkä kartta voi riittää: Periplus Editions on julkaissut selkeimmän Bali-kartan, mistä saa myös käsityksen minne hiekkarantojen ja Ubudin majoitus keskittyy. Hintatietoja antaa (tietyin varauksin) Rough Guide ja Lonely Planet, joilla on molemmilla opasnimike "Bali & Lombok" (naapurisaari on mukana). Monet värikkäämmät opaskirjat antavat vähemmän käytännön tietoa mutta selittävät paremmin kulttuuria. Kirjat ovat yllättävän kalliita Balilla.

Hyvää matkaa!